Jade makasi sängyllään silmät avoinna. Varjot tanssivat seinillä pilkallista valssiaan lepattavan ja välillä sammuilevan itsekseen. Pimeyden aikana varjot houkuttelivat koko huoneen mukaansa tanssiin.

   Vaaleahiuksinen kalpea tyttö tunsi silmäluomiensa olevan kiveä ja antoi niiden lupsahdella välistä kiinni peittäen varjojen ilkikurisesti nauravan tanssin. Lopulta tuli pimeys.

     Huone näkyi normaalina.. Kaikki oli paikallaan mutta varjot vain olivat poissa. Jade katseli silmillään rauhallisesti ympärilleen. Milloin tuo pöllö oli kaapin päälle ilmestynyt? Tosiaankin. Jostain oli kaapin päälle ilmestynyt valkoinen pöllö joka näytti siltä että laskeutuisi syöksymään kimppuun, sen keltaiset lautasenkokoiset silmät kiiluivat lampun lepattavassa valossa. Yhtäkkiä sen nokasta alkoi valua jotain mustaa tahnaa.

  Jaden silmät levisivät kauhusta ja kilpailivat jo pöllön kanssa suurudestaan. Totta.. jokin tahmea ja limainen neste valui sen nokasta suoraan sängyn viereiselle lattialle Jaden silmän ulottumattomiin. Sieltä alkoi kuulua outoa ääntä. Koko pöllön nokka näytti sulavan ja muuttuvan tuoksi nesteeksi, vähitellen koko pöllökin oli muuttunut nesteeksi ja tippunut ällöttävänä tahmeana vanana lattialle. Outo ääni kuului yhä voimakkaampana ja kasa alkoi höyrytä.. Se kasvoi pystyyn ja hoippui lausuen outoa sumaraansa.

   Jade yritti huutaa mutta ääntä ei syntynyt. Hän yritti nousta pystyyn, lyödä, potkaista tuota tahnasta muodostunutta hirviötä, turhaan. Hän ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan.

    Yhtäkkiä hahmo oli poissa. Jade itsekkin hämmästyi helpottuneena sen äkillistä katoamista. Mutta vasta nyt helvetti oli päässyt valloilleen.

   Jokin tarttui yhtäkkiä tyttöä kaulasta, tuntui kuin se olisi yrittänyt vetää hänet sängyn läpi, niin vetää. Käsi kiertyi kaulaan niskan kautta. Pian alkoi kiljunta. Se tuntui kaikuvan suoraan Jaden korvan vierestä, kuin joku olisi huutanut suoraan siihen. Joku, tai jokin. Tahmaolento ilmestyi yhtäkkiä huoneen perimmäiseen nurkkaan ja suli kiinni seinään, levittäytyen näin koko huoneen ympärille. Seinät alkoivat huojua ja tanssia kuin varjot, kiljunnan keskeltä kuului ivallista ja pahantahtoista naurua ja huutoja, jotka kai painajais kielellä tarkoittivat jotain 'kuole!' 'tapan sinut' tyyppistä.

   Ja mitä teki Jade? Hän ei pystynyt edes vastustelemaan. Henki rahisi käden otteessa katkeillen, ja lopulta loppui kokonaan. Kiljunta lakkasi mutta tahmaolento jatkoi valtaamiensa seinien huojuttamista. Sitten joku tarrasi häntä hiuksista. Jade tunsi päänahassaan pitkät koppuraiset kädet ja luonnottoman pitkät kynnet jotka nykivät ja vetivät häntä hiuksista kuin hukkuva kouristuksen omaisin liikkein. Jokin istui hänen vatsansa päälle estäen pallealla hengittämisen, se tuntui painautuvan yhä syvemmälle ja syvemmälle. Läpi nahan ja sisuskalujen.

    Valot välkkyivät sienissä siellä täälä sokeuttaen Jaden aina hetkeksi. Pelko oli sietämätöntä.

   Yhtäkkiä tytöstä tuntui kuin olento olisi vetänyt pedin pois hänen altaan. Leijumisen tunne oli varma ja vahva. Kuinka heikko ilmavirta kutitteli poskia. Hetken rauha. Helvetti vain veti henkeä.

     Jokin tuntui kutittelevan tytön poskea, mutta paikalla ei ollut ketään. Jade katseli peläten suuntaan jossa oletti poskensa silittäjän olevan.

    Samassa jokin lävisti hänen polvensa. Jade käänsi silmänsä kohti sängyn laitaa kohdatakseen näyn jonka olisi mieluiten jättänyt näkemättä. Jättiläismäinen koira puri häntä jaloista repien niitä. Koiralla oli keltaiset kiiluvat silmät, torahampaat repivät lihasta. Selässä kasvoi myhkyröitä jotka näyttivät metallilta. Hännänpäässä oli nuoli ja muutenkin se oli ohut nahkaviipale. Polttava kipu voimistui hetki hetkeltä.

   Ja yhtäkkiä kaikki oli poissa. Jade nousi itkien pystyyn yrittäen tasata hengitystään. Mikä tahansa äsköinen oli ollut, se oli nyt ohi.