Tämän päivän yö sekä  aamu,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pitävät meidät piilossaan.

Kunnes valo tulee ja korjaa,

Kylmään verhoaa.

Tämän päivän yö sekä aamu,

Meitä suojelee.

Pitää valon aisoissa,

Tästä eteenpäin.

 

Sakura värisi hiljaa bussiaseman penkillä. Kello oli kymmenen ja bussimatkaa tulisi kolmetuntia. Eli huomenna hän vasta olisi perillä, perillä Naruton luona. Sää oli kylmän torjuva ja iltatuuli puhalsi kylmästi tielleen eksyneitä. Sakura oli pukeutunut siihen nähden täysin väärin. Hänellä oli vain hihaton musta-valkoinen mekko joka yltsi polviin. Kengät olivat ne siniset sandaalit mitä hän oli käyttänyt vaikka kuinka kauan. Hiukset sojottivat joka ilmansuuntaan. Tyttö tunsi ohikulkevien katseet. Äidit lapsinensa tuijottivat häntä kuin paholaista,nuoret heittivät huora herjaa ja mummot pyörittelivät silmiään. Tämä ei edes tunkeutunut Sakuran tajuntaan. Mielessä pyöri vain kipu,minkä aiheuttaja mylläsi vatsan sisällä.

 Lapsi.

   Se syntyisi hetkenä minä hyvänsä. Sakura oli piilotellut totuutta mahdollisimman hyvin,ja oli lihonnutkin kuin ihmeen kaupalla vain kymmenen kiloa. Vanhemmat olivat luulleet hänen vain lihonneen,tai siis mutsi,sillä isäänsä Sakura ei ollut nähnyt puoleen vuoteen. Hän oli vain haukkunut Sakuraa läskiämmäksi ja ostanut kaikenmaailman dieetti mössöjä. Sakura käpertyi yhä enemmän kokoon yrittäen pysyä lämpimänä. Kello oli vasta varttia yli kymmenen,aika mateli. Bussi tulisi vasta puolentunnin päästä,jos ajoissa tulisi. Tyttö tunsi kylmän tuulen pureutuvan yhä kovemmin hänen ihoonsa ja värähti. Vaikka kotiin olisi vain parisataa metriä,hän ei sinne menisi,ei enään haukuttavaksi.

 

   Kaupungin suunnalta alkoi kuulua humalaista älämölöä. Taas jokin kännipäissään oleva porukka menisi ohi. Oli perjantai ilta ja epätoivoisimmatkin työmiehet hankkiutuivat humalaan saadakseen arkeen vaihtelua. Hän itse joi humalaan harvoin,sillä oli karua herätä pää tohjona ja verta suupielestä vuotavana. Humalassa hän tappeli kaikkien kanssa. Sakura naurahti hiljaa saaden pari lähellä salatupakoinutta poikaa pelästymään ja hyppäämään takaisin varjoihin. Tappelemaan kaikkien kanssa,todellakin. Hänen ja Naruton suhde oli aluksi ollut pelkkää tappelua,mutta aikaa myötä rauhoittunut kummankin varttuessa. Mutta humalassa tuo äänekäs riitapukari lapsi heräsi tahattomasti henkiin haastamaan tappelua. Epämääräinen huuto tuli yhä lähempää, humalaiset olivat todella tulossa tännepäin. Sakura liikahti hermostuneesti,normaalisti hän häipyisi sillä sekunnilla mutta kipu hänen sisällään esti sen. Humalaiset olivat aina kärkkäitä kielestään ja saattaisivat heittää pari huorittelua,tai pahemmassa tapauksessa joku heistä tunnistaisi Sakuran, ja muistaisi ehkä joutuneensa tämän tytön hakkaamaksi,ja päättäisi kostaa. Eikä häikäilisi edes lapsen takia. Lapsen joka asui ja kehittyi hänen mahassaan. Sakura yritti nousta parahtaen. Kauaa tyttö ei pystyssä pysynyt sillä jalat pettivät kivusta alta. Humalaiset tulivat esiin. Parilla oli kädessään kaljapaketteja,ilmeisesti he olivat jatkoille menossa. Kun kerran olivat saaneet häädön toisesta baarista. Yhtäkkiä Sakuran silmään pisti jotain tuttua.

 

     Kiba. Koirapoju oli lyöttäytynyt humalaisten seuraan. Ilmeisesti poikakin näki hänet ja irrottautui joukosta ja alkoi kävelemään Sakuran suuntaan. Suorasta askeleesta Sakura päätteli pojan sentään olevan selvinpäin.

"Moi." Sakura inahti hiljaa Kiban tullessa yhä lähemmäs. Poika tyytyi vaan nyökkäämään.

"Mitä sä tääl tähän aikaan teet?" Kiba sanoi istuttuaan Sakuran viereen.

"Miten niin tähän aikaan?" Sakura sanoi ja irvisti vaivalloisesti.

"Mä vaan aattelin tota sun vauvaa.." Kiba sanoi kuin ohimennen ja suuntasi katseensa läheiselle kadulle. Sakura tunsi punastuvansa.

"Eihän toi mitään haittaa. Juu Naruton luo oon menossa kunhan se bussi vaan ny tulis." Tyttö sanoi ja painoi katseensa muualle.

"Hyvä niin." Kiba sanoi kun ei keksinyt mitään asiaan lisättävää. Tytön olo oli painostava ja hän toivoi että bussi tulisi pian.

"Eiks sun tuu kylmä täällä?" Poika jatkoi yrittäessään vältellä hiljaisuutta.

"Juu,vähän ehkä." Sakura sanoi ja siirsi katseensa eteenpäin. Kiba hymähti eikä aikonut tehdä mitään asian hyväksi. Samalla bussin valokeila halkaisi tietä.

"Nyt se tulee!" Sakura hihkaisi ja hämmästyi itsekkin äänensä pirteää sävyä.

"Pysy siin nii mä pysäytän sen." Kiba sanoi kuin tekisi jonkin suurenkin palveluksen ja nousi pysäyttämään bussia samalla kun Sakura yritti kameta itsensä ylös. Bussi pysähtyi Kiban kohdalle ja avasi ovensa. Linjurin lämminvalo tuntui Sakurasta yliluonnolliselta pimeyden jälkeen. Tyttö kampesi itsensä ylös ja otti pari horjuvaa askelta kohti linjurin ovea. Kiba tajusi mistä mättää ja otti Sakuran käsikoukkuunsa ja alkoi taluttamaan tätä kohti bussia.

"Älä,mä tunnen itteni iha mummoks." Sakura pihisi,hän haistoi Kiban ympärillä leijuvan alkoholin hajun.

"Älä viitti etsä ittekkää pärjäis." Kiba vastasi pistävästi ja auttoi Sakuran ylös bussin portaita.

"Ota tää täst viel nii ei tuu kylmä." Kiba sanoi ja heitti nahkatakkinsa häämästyneen Sakuran käsille, ja ennenkuin Sakura ehti väittää vastaan.

 

   Sakura istui hiljaa bussin takapenkillä ja katseli hiljaa ulos ikkunasta. Ohiajavien autojen valokeilat paistoivat suoraan tyttöä silmiin saaden hetken hänet näkemään vain tähtiä. Muuten tie oli musta. Bussi ajoi jollain vaivaisella syrjätiellä johon kukaan sivistynyt ihminen ei eksyisi. Jos bussi hajoaisi nyt ja jättäisi tielle niin tuskin kukaan vaivautuisi heitä sieltä poimimaan. Bussikuski oli sitä samaa tyyppiä kaikkien muidenkin hänen kohtaamien miesten kanssa. Katsoi tyttöä ilkeästi ja selvästi kuvitteli mielessään tytön alasti,edes maha ei häirinnyt häntä. Sakura oli heittänyt ylleen Kiban mustan nahkatakin joka hihaan oli ommeltu tytölle tuntemattoman hevibändin logo. Takki lemahti kevyesti alkoholilta,muttei pahasti. Niin että se olisi häirinnyt.

Bussi oli melko tyhjä mutta sieltä täältä kantautui matkustajien hajanaisia supinoita. Ilmeisti he supisivat juuri Sakurasta. Tyttö olisi kevyesti keskittyessään kuullut mistä he puhuivat,mutta ei pystynyt keskittymään. Päässä jyskytti. Tyttö kokeili hameen taskuaan ja hänen käteensä osui pari pientä kapselia. Tyttö veti kätensä ulos pidellen lääkeitä kädessään. Kivunlievitykseen. Sakura päätti ottaa ne sitten kun tuntuisi että muuten kipu olisi mahdotonta. Kapselien steriilinvalkoinen pinta kimalteli bussin lamppujen himmeässä loisteessa.

   Kivunlievitykseen..

Tuskin mikää lievittäisi hänen sisällään vellovaa tuskaa. Ei. Siihen eivät lääkkeet kykenisi. Eivät edes voimakkaimmat.

   Sakura piilotti lääkkeet takaisin hameen taskuunsa pelätessään jonkun näkevän ne. Hän muutenkin vaikutti siinä jo tarpeeksi narkkarilta. Hänen laihat piirteensä olivat kaventuneet entisestään vauvan tarvittassa lisää energiaa. Aina vain lisää ja lisää. Kuin se imisi vähitellen kaiken tuosta nuoresta naisesta,joka vasta opetteli itsekkin elämään. Koetteli omia siipiään. Kunnes sitten tuli todellisuus. Supistukset voimistuivat matkan aikana,ja oli hetkiä jolloin kipu oli sietämätöntä,ja taas niitä jolloin tuntui kuin lasta ei olisikaan. Huokaisten Sakura siirsi katseensa eteenpäin. Bussin heikotvalokeilat halkoivat ponnekkaasti pimeyttä luoden pienen selvän reitin pimeyden halki. Yhtäkkiä Sakura oli kiitollinen noille valoille,jotka pitivät heidät tien päällä. Hitaasti tyttö tunsi vaipuvansa levottomaan uneen.

 

     Kauhu,pelko,tuska ja epätoivo. Sakura heräsi unestaan hiestä märkänä. Supistukset olivat kovemmat kuin ikinä ennen. Tyttö taipui niiden voimasta kaksinkerroin ja itkien piteli vatsaansa. Ei lapsi voinut nyt tulla.. Bussissa.. Kaikkien vieraiden keskellä..  Enempää tyttö ei ehtinyt ajatella, ilmeisesti lapsi oli päättänyt tulla juuri nyt. Hänen oli päästävä pois. Hetken mielijohteesta Sakura päätti pysäyttää bussin. Hän kohotti kätensä ja paineli kaikkia nappuloita kolme kertaa,hän ei edes kuullut joka kerta kuuluvaa ding-ääntä kivuiltaan,hänen korvissa soi ja päässä jyskytti. Sormet tuntuivat tunnottomilta.

 

   "Rauhoitu ny sä siel niitten nappuloittenkaa! Vähemmästäki kuullaan!!" Kuski huusi tarpeettoman kovalla ja vihaisella äänellä. Huudon tunkeuduttua tytön tajuntaan tämä laski nopeasti käden syliinsä ja tuskasta irvistellen yritti malttaa mielensä. Bussi kääntyikin vilkuttaen sivutielle jonka jälkeen pysähtyi.

"Lähetkö sä vai et?" Kuskin ääni kiiri pitkin linjuria äkäisenä. Sakura ähkäisi ja yritti nousta seisomaan.

"Siis lähetsä nyt?!" Kuski karjaisi niin että sai edessä istuvan naisen käsivarsilla nukkuneen vauvan itkemään.

"J-juu." Tyttö voihkaisi ja vajosi ponnistuksiltaan takaisin alas. Siinä vaiheessa kuski oli jo silmittömän raivon vallassa ja käveli vihaisesti suoraan Sakuraa kohti.

"Tarviiks sut heittää ulos,vai meetsä ite?" Kuski huusi työntäen raivosta punertuneet kasvonsa aivan tytön omiin kiinni. Sakura nieleskeli itkua ja yritti kääntää katseensa pois kuskista.

"No nii nyt sä sitten lähet vaikka ulos pitäis heittää!" Sakura nieleskeli kyyneleitä. Sattuu.. Eikö tuo mies tajua.. Eikö kukaan tajua? Ennen kuin tyttö ehti mutista vastauksen hän tunsi kuskin kouran tarttuneen hänen ympärille,ja seuraavaksi tunsi tömähtäneensä lumihankeen.

 

   Kipu ja hämmennys sekoittuivat tytön mielessä ja hän huomasi olevansa tienposkessa. Ja bussin vilkuttavan suuntamerkkiä kaukana edessäpäin. Tuska valtasi tytön poikittaisina aaltoina, mutta niiden lomassa hän oli onnistunut nousemaan pystyyn. Sakura ei tiennyt minne mennä,kuka hänet ottaisi vastaan,lopulta oli järjetön idea lähteä Narutolle näin äkkiä. Mutta hän halusi vielä kerran nähdä pojan. Jokin hänen sisällään oli aina varoittanut ettei huomista kenties koskaan tulisikaan. Jos tuli,niin mustana ja pahana. Henkiin heränneenä piruna. Sakura tunsi kylmän viiman nuolevan hänen ihoaan ja ainut ajatus oli turvaan,ihan sama minne kunhan turvaan. Epävarmin askelein hän käveli tienpenkkaa pitkin. Lumi tunkeutui sandaaleista sisään ja suli sinne. Vesi jäätyi. Jaloista lähti tunto. Mutta silti hän jatkoi matkaa,toivoi kivun katoavan ja puri huultaan. Veri tulvahti suuhun. Tuuli riuhtoi tyttöä ja yritti ryöstää tältä nahkatakin,mutta Sakura kietoi sen itseänsä vasten yhä lujempaa ja lujempaa. Tahaton aivastus karkasi tytön suusta ja veren maku tuntui yhä vahvempana. Lumihiutaleet tarttuivat lyhyihin pinkkeihin hiuksiin tehden hänelle kimaltelevan lumihiutale kruunun.

 

    Kuu mollotti taivaalla yrittäen edes vähän valaista tämän eksyneen ja turvattoman kulkijan tietä miljoonat pienemmat mutta sitäkin pippurisemmat tähdet apunaan. Pimeä metsä humisi hiljaa hukuttaen tuskaisen avun huudon ja hiljentäen sitä. Huutoa ei ollut tarkoitettu ihmisten kuultavaksi. Kyllä,hän todellakin huusi. Sakura oli käpertynyt kaksinkerroin. Hän tunsi poltetta kaikkialla kehossaan,hän tunsi että pian hänet revittäisiin kappaleiksi. Verta. Huuto loppuu, hetken hiljaisuus, kunnes tyttö luhistuu hankeen. Kipu voimakkaampana kuin ikinä ennen.

                                *           *            *        *           *          *         *

 Lumi leijaili hiljaa maahan,tuuli kutitteli varovasti tytön kylmää poskea kuin peläten että tämä heräisi. Hiutaleet tarttuivat tämän ripsiin jääden siihen kimmeltämään,ja sekoittuivat pinkkien hiusten lomaan. Ruummis kyyhötti elottomana tiellä, tappaen toisenkin sisällään. Ilman mahdollisuutta selvitä. Hiljaa hän oli uneen nukkunut,yksin,kylmissään. Pyörryttävä kipu ainoana seuranaan. Eivätkä ihmiset ymmärtäneet, tuon sielun tuskaa.